Carmen Luz Bejarano

CARMEN LUZ BEJARANO, PERUN SUURI RUNOILIJA

Tunnettu perulainen runoilija Carmen Luz Bejarano (12.10.1933–30.9.2002) opiskeli kirjallisuutta, taidehistoria ja oikeustiedettä San Marcosin yliopistossa, Limassa. Samassa yliopistossa hän opetti kolmenkymmennen vuoden ajan taidehistoriaa ja kirjallisuutta. Hän väitteli kirjallisuudesta v. 1974 ja hänet nimitettiin v. 2001 Emeritus professoriksi. Carmen Luz Bejarano sai lukuisia tunnustuspalkintoja kotimaassaan..

Yli neljässä-kymmenessä vuodessa hän julkaisi kuusitoista runokokoelmaa ja monia yksittäisiä runoja. Suurin osa niistä julkaistiin uudelleen kirjassaan Existencia en poesía (Oleminen runoudessa) vuonna 2000. Tämän kirjan jälkeen ilmestyivät runokokoelmat El jardín de la delici a (Mielihyvän puutarha, 2001), El grito (Huuto, 2002) ja Yazgo (Tässä makaan, 2002), sekä runo Havis Amanda (2002). Sen lisäksi hän julkaisi romaanin El cuarto de los trebejos (Romuhuone tai Rojuhuone, 1989), novellin La ruta del ciprés (Sypressin polku, 2001) sekä monologin Los ojos de Lázaro (Lazaruksen silmät, 2001).

Carmen Luz Bejarano, ns. 1960-luvun sukupolven edustaja, on Perun suurimpia lyyrisiä ääniä. Hänen paikkansa perulaisessa runomaailmassa on merkittavien runoilijoiden rinnalla, kuten José Santos Chocano, César Vallejo, José María Eguren, Jorge Eielson, Blanca Varela, Carlos Germán Belli ja Washington Delgado.

Bejaranon runotuotanto on kypsä ja hyvin korkeatasoinen ensimmäisestä runokokoelmasta saakka ( Abril y lejanía , Kaukainen huhtikuu vuodesta 1961). Hänen kohdallaan ei tunneta sellaista vaihetta, jota kutsutaan ”nuoruuden kaudeksi”. Carmen Luz Bejaranon runotaiteen on hyvin pelkistetty, samalla täynnä rikkaita merkityksiä ja tyyliltään raffinoitu. Sen yleisävy on lyyrinen – juuri siinä Bejarano on mestari. Rakkaus, elämä, kuolema, eksistentiaalinen elämys, meri, poissaolo, kipu ovat Carmen Luz Bejaranon runouden toistuvia aiheita.

Carmen Luz Bejaranolla oli monia yhteyksiä Suomeen, jossa hän kävi neljä kerta (1987, 1988, 1992 ja 1994). Vuonna 1992 piti resitaalin Helsingin yliopistossa. Pentti Saaritsa on kääntänyt Bejaranon runo Havis Amanda ja Matti Rossi hänen viimensensä runokokoelma Yazgo (Tässä makaan), joka nyt ilmestyy tässä Synteesin numerossa. Timo-Juhani Kyllönen ja Kaj Chydenius ovat säveltäneet lukuisia teoksia Bejaranon runoihin.

FT, dos. Alfonso Padilla

CARMEN LUZ BEJARANO (1933–2002), RUNOILIJA

Carmen Luz Bejarano syntyi 12.10.1933 Acarissa, pienessä rannikkokylässä Arequipan maakunnassa, noin 450 kilometriä Limasta etelään. Hän kävi peruskoulua Yaucassa – toinen pieni kylä lähellä Acaria – ja Limassa. Käytyään lukion pääkaupungissa Carmen Luz opiskeli kirjallisuutta, taidehistoria ja oikeustiedettä Limassa San Marcosin yliopistossa, joka on Latinalaisen Amerikan toiseksi vanhin yliopisto. Carmen Luz Bejarano väitteli kirjallisuudesta v. 1974 ja hänet nimitettiin v. 2001 emeritusprofessoriksi. Carmen Luz Bejarano sai lukuisia tunnustuspalkintoja kotimaassaan.

Hän työskenteli lyhyen ajan San Marcosin yliopiston pääkirjastossa 1950-luvun alussa ja sen jälkeen hyvin nuorena opetti taidehistoriaa ja kirjallisuutta. Opetettuaan kolmekymmentä vuotta hän jäi eläkkeelle vuonna 1983.

Carmen Luz Bejaranon runotuotanto on hyvin laaja. Yli neljässäkymmenessä vuodessa hän julkaisi kuusitoista runokokoelmaa ja monia yksittäisiä runoja. Suurin osa niistä julkaistiin uudelleen kirjassa Existencia en poesía (Oleminen runoudessa tai Eläminen runoudessa) vuonna 2002. Sen lisäksi hän julkaisi romaanin El cuarto de los trebejos (Romuhuone tai Rojuhuone, 1989), novellin La ruta del ciprés (Sypressin polku, 2001) sekä monologin Los ojos de Lázaro (Lazaruksen silmät, 2001).

Carmen Luz Bejarano, ns. 1960-luvun sukupolven edustaja, on Perun suurimpia lyyrisiä ääniä. Hänen paikkansa perulaisessa runomaailmassa on merkittävien runoilijoiden rinnalla, kuten José Santos Chocano, César Vallejo, José María Eguren, Jorge Eielson, Blanca Varela, Carlos Germán Belli ja Washington Delgado.

Jos pitäisi kuvata lyhyesti Carmen Luzin elämän ja tuotannon keskeiset ominaispiirteet, tulee heti mieleen sellaiset ilmaisut kuin korkea esteettinen taso, vaativa työtapa, vaatimattomuus ja synnynnäinen opettajakutsumus.

Bejaranon runotuotanto on kypsä ja hyvin korkeatasoinen ensimmäisestä runokokoelmasta saakka ( Abril y lejanía , Kaukainen huhtikuu vuodelta 1961). Hänen kohdallaan ei tunneta sellaista vaihetta, jota kutsutaan ”nuoruuden kaudeksi”. Carmen Luz Bejaranon runotaide on hyvin pelkistettyä, samalla täynnä rikkaita merkityksiä ja tyyliltään raffinoitua. Sen yleissävy on lyyrinen – juuri siinä Bejarano on mestari.

Rakkaus, elämä, kuolema, eksistentiaalinen elämys, meri, poissaolo, kipu ovat Carmen Luz Bejaranon runouden toistuvia aiheita. Nämä aiheet myös ilmenevät hänen kahdessa proosateoksessaan ja ainoassa näytelmässään Lo ojos de Lázaro (Lazaruksen silmät), jota hän kirjoitti vuoden 2001 puolivälissä, siis juuri sen jälkeen, kun hän sai tiedon sairastavansa syöpää.

Taiteilijana Carmen Luz oli hyvin kurinalainen ja vaativa. Hän ei koskaan antanut lupaa julkaista yhtään keskeneräistä tekstiä. Erästä runoa hän korjaili kuusitoista vuotta. Runosta El bayanista (Bajaanin soittaja) hän kirjoitti jopa kuusi versiota vuosien 1985 ja 2000 välillä. Havis Amanda -runon Carmen Luz kirjoitti Helsingissä v. 1987 – tästä versiosta on Pentti Saaritsan käännös – mutta lopullinen teksti on peräisin vuodelta 2001.

Carmen Luz oli hyvin vaatimaton. Hän oli aina tietoinen arvostaan runoilijana, mutta ei koskaan etsinyt kuuluisuutta, helppoa protagonismia tai parrasvaloa. Joka päivä hän aloitti luovan työnsä vakuuttuneena siitä, että kyseessä oli sisäinen, intiimi, syvä tehtävä, jota ilman hän ei voinut yksinkertaisesti elää. Tämä vaatimaton käyttäytyminen kulki käsi kädessä Carmen Luzin anteliaan opettajakutsumuksen kanssa. Ainakin kaksi nuorempaa kirjailijasukupolvea – joiden edustajista monet ovat nyt keskeisiä kirjailijoita Perussa ja ulkomailla – oli Carmen Luzin oppilaita. Hänen talonsa ovet olivat jatkuvasti auki niille, jotka kävivät hänen johtamassaan kirjallisuuspiirissä.

§ § §

Carmen Luz Bejaranolla oli monia yhteyksiä Suomeen, jossa hän kävi neljä kertaa (1987, 1988, 1992 ja 1994). Vuonna 1992 hän piti runoillan Helsingin yliopistossa. Timo-Juhani Kyllönen on säveltänyt Carmen Luz Bejaranon runoihin seuraavat teokset: Ciclo para coro mixo (1985), Havis Amanda (1989) ja Sembradora (1990) mieskuorolle, Ha cantado la alondra (1988, Kerran lauloi kiurulintu) lapsi- tai naiskuorolle sekä yksinlaulut Canción de otoño (Syksynlaulu) ja Canción del olvid o (1998, Unohduksen laulu). Kaj Chydenius on säveltänyt toistakymmentä laulua Bejaranon teksteihin vuodesta 1981. Chydeniuksen Bejarano-lauluja ovat esittäneet monet tunnetut suomalaiset näyttelijät ja laulajat.

Carmen Luz Bejaranon viimeinen runokokoelma on Yazgo ( Tässä makaan , suomentanut Matti Rossi). Espanjankielisella yacer -verbillä on monia merkityksiä; konkreettisemmat tarkoittavat maata, levätä, olla levolla; se myös tarkoittaa olla kuolleena ja haudattuna. Abstraktimmin se merkitsee myös olla, oleminen ja olla olemassa.

Dos. Alfonso Padilla